Jana on suoran viivan osa. Janalla on suoran ominaisuuksia, mutta sillä on äärellinen pituus. Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa, ilmeisesti peruuttamatonta etenemistä.
Designin eräät kolme suurta nimeä:Eero Saarinen, Harry Bertoia ja Charles Eames opiskelivat ja opettivat samaan aikaan 1930- ja 40-luvun vaihteessa Cranbrookin taidekoulussa Michiganissa. Opiskelutovereiden piiriin kuului myös nuori nainen nimeltä Florence Schust, sittemmin siviilisäädyn vaihduttua Florence Knoll. Knollin kalustealan yritys on nykyisin kansainvälisesti tunnettu ja menestynyt design- ja sisustustalo.
Opiskelun aikana syntyneet tuttavuudet tuottivat elinikäisen ystävyyden ohella yhteisiä töitä ja projekteja, joista voimme nauttia nyt 2000-luvulla. Kuulkaas nyt tätäkin: tarinan mukaan Saarinen suunnitteli 1940-luvun loppupuolella Florencen pyynnöstä tuolin, joka olisi kuin ”tyynyillä täytetty säiliö”. Florence kaipasi tuotantoon istuinta, johon voisi sykertyä ja käpertyä rentoutuen ja rauhoittuen. Siis kaivattiin istuinta, jossa kannikat eivät puutuisi heti alkumetreillä, ja jossa istumisen tyyli voisi olla vaihdellen muutakin kuin ainoastaan armeijallisen ryhdikästä.
Tuloksena oli Saarisen Womb Chair (1946). Kohtu-tuoli. Luitte oikein, ei Lohtu-tuoli. Nimessä ei ole mukana nykyaikana muka-häveliäisyyden aiheuttamaa sananäppäryyttä, ihan Kohtu vaan! Kyseisen tuolin mainitaan puolestaan inspiroineen tanskalaista Arne Jacobsenia hänen tunnetuimpien töidensä joukkoon lukeutuvan Egg-tuolin (1958) suunnittelussa.
Jacbsenin kokonaistaideteos, Kööpenhaminan Royal Hotel, piti sisällään suunnitelmat aivan kaikesta hotellin detaljeista; alkaen ruokailuvälineistä ja jatkuen huonekaluihin, päätyen rakennuksen arkkitehtuuriin sen pienintä yksityiskohtaa myöten. Egg-tuoli oli projektin osa-alue, eräs hotellin julkisten tilojen kalusteista. Egg-tuoli käpertyy munankuoren kaltaisena suojana siihen istahtavan turvaksi ja näköesteeksi tarjoten yksityisyyttä ja omaa rauhaa. (Ajatukset tietysti matkailevat vapaasti, ajasta ja suoran päätepisteistä välittämättä… mutta miksi ei, viittaus Wombiin on mahdollinen!)
Vuotta aiemmin kuin Hansenin Egg julkaistiin, eräs nainen - myöskin Tanskan kansalainen- Nanna Ditzel, suunnitteli yhdessä puolisonsa Jørgenin kanssa hänkin Egg-tuolin. Ditzelien Egg on tehty rottingista ja se roikkuu katosta metalliköyden varassa. (Ajatukset tietysti matkailevat vapaasti, ajasta ja suoran päätepisteistä välittämättä... mutta ei, vaikka tuolit ovat identtiset nimeltään, ne ovat täysin eri esineet.)
Palataan Eero Saariseen ja hänen opiskelukavereihinsa, aiemmin mainittuun Charles Eamesiin ja Harry Bertoiaan.
Eames suunnitteli yhdessä Saarisen kanssa vanerista taivutettuja huonekaluja, mutta useimmat esineet syntyivät kuitenkin yhteistyössä hänen puolisonsa Rayn (Alexandra) kanssa. 1940-luvun alkupuolella pariskunta pyrki löytämään moitteettoman tekniikan vanerin taivutukseen niin, että materiaalista olisi voitu valmistaa kolmiulotteisia muotoja. Eamesien suunnittelema Elefantti osoittautui käytännössä kuitenkin niin hankalaksi kaveriksi, ettei sitä saatu sarjatuotantoon saakka sitten millään. Tällä Aikajanalla esillä onkin muovinen Eames-Elefantti. Se on kooltaan pienempi kuin alkuperäisen suunnitelman esine ja väriltään vanerista vahvasti poikkeava fantasia, mutta vetoaa varmasti alkuperäisen design-esineen kohderyhmään eli lapsiin. Ehkä huumorintajuisiin ja leikkiviin aikuisiinkin?
Bertoia, joka osallistui Saarisen ja Eamesien kanssa vanerista taivutettujen huonekalujen suunnitteluun, turhautui osakseen tulleen tunnustuksen vähäiseen määrään, irtautui Eamesin palveluksesta ja aloitti työskentelyn yhdessä Florence Knollin kanssa. Ympäri käydään ja yhteen tullaan! Vuonna 1952 syntyi metallilangasta hitsattujen tuolien kokoelma, josta kuuluisimmaksi tuli Diamond-tuoli. ”Katsomalla tarkasti huomaatte, että ne ovat valmistettu suurimmaksi osaksi ilmasta.” Suunnittelija kutsui meitä täsmentämään kokemustamme. Bertoian kalusteiden ydinolemus on ilma, läpinäkyvyys ja keveys.
Ilo ja huumori, kepeys, ilma ja läpinäkyvyys. Eero Aarnion Kuplassa 1968 on kohtuullinen suoja, kietoutuuhan istuimen kuori istahtajan turvaksi, sulkee syliinsä ja tuo illuusiota yksityisyydestä ja ikiomasta kuplasta, mutta näkösuoja tällä kertaa puuttuu! Tuoli keinuu ilmassa, istuja hallitsee liikettä tai antaa tuolin viedä. Lapset rakastavat keinumista ja vanhukset rentoutuvat keinutuolissa, kaikkia liike rauhoittaa…muistuuko tästä Kuplastakin mieleen olotila ennen syntymää? Kun ryömii omaan Kuplaan, myös ulkopuoliset äänet vaimenevat, seesteisyys valtaa mielen. (Ajatukset tietysti matkailevat vapaasti, ajasta ja suoran päätepisteistä välittämättä…mutta miksi ei? Viittaus katosta roikkuvaan rottinki Eggiin on mahdollinen. Ja miten tuleekin taas mieleen Saarisen Womb!)
Gunnar Haimin aluksi kauhun vallassa ja järkyttyneenä liikkeeseensä vastaanottama Karusellikin leijuu, mutta se ei leiju katosta, vaan käsinojistaan teräskaarien varassa. Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli on designia vuodelta 1964. Kukkapuroa on inspiroinut ennen kaikkea ergonomia sekä ihmisen anatomia. Hän on kertonut saaneensa lähes uskonnolliseen kokemukseen vertautuvan herätyksen Olli Borgin anatomian luennoista ja luoneensa Karusellin istumalla kipsistä ja ohuesta katiskaverkosta rakennetun aihion päällä, muokaten istuimen itse verkkoon painautumalla ja omat ääriviivansa siihen jättäen. Aikajanan istuinryhmät on täydennetty Kukkapuron Saturnus-pöydillä. Kukkapuro suunnitteli Saturnus-sarjan pöydän vuonna 1965 Karuselli-tuolin lisäkalusteeksi.
Muoviselle 1970-luvulle Kukkapuro suunnitteli metalliputkien, teräsvaijereiden ja pehmusteiden avulla Remmi-sohvat ja -tuolit, 1969. Muotoilun ja kulttuurin professori Pekka Korvenmaa Aalto yliopistosta kirjoittaa teoksessa Yrjö Kukkapuro Huonekalusuunnittelija (2008): "Tiedämme sen innon, jolla suomalaisia liike-elämän ja samoin julkisen sektorin sisustuksia on hävitetty erityisesti 80-luvun kasvuhuumassa ja nyt uudelleen kiihtyen viime vuosien aikana." Aikajanan Remmit saivat tilan uudistamisen yhteydessä uuden verhoilun lisäksi uudet pehmusteet. Ei tarvinnut hävittää vanhaa ja ostaa uutta tilalle. Aika hyvä fiilis, ihan kohtuullinen! Syntyy Lohtu-tuoli.
(Ajatukset tietysti matkailevat vapaasti, ajasta ja suoran päätepisteistä välittämättä…mutta henkilökohtaisen aikajanamme loputtua ajan suora jatkuu? Ja pallon tapahtumat ajassa ovat todennäköisesti peruuttamattomia.)