Tunnettu tiedemies oli kerran jälleen menossa luennoimaan, kun hänen autonkuljettajansa sai ajatuksen. ”Hei pomo, olen kuullut teidän puheenne niin monta kertaa, että osaan sen ulkoa. Voisin pitää sen puolestanne, niin saisitte vapaaillan”. ”Kuulostaa hyvältä”, tiedemies vastasi.
Kun he tulivat luentosaliin, luennoitsija pani autonkuljettajan hatun päähänsä ja asettui takariviin. Autonkuljettaja asteli puhujakorokkeelle ja alkoi pitää puhetta. Kun se oli lopussa, hän tiedusteli kuulijoilta, oliko heillä kysyttävää. ”Kyllä”, eräs professori sanoi ja esitti erittäin mutkikkaan ja vaikeaselkoisen kysymyksen.
Autonkuljettaja joutui hetkeksi paniikkiin valtaan, mutta toipui nopeasti hätäännyksestään. ”Kysymys on helppo”, hän vastasi, ”itse asiassa niin helppo, että autonkuljettajani voi vastata siihen”.
(Iloa kokouksiin, FCB ry)